Ranin.fi

Muistatko lapsuuden kesät maalla, kun mummon kellarissa tuoksui hapankaali ja viilipytyt odottivat pöytään pääsyä? Nuo maut ja tuoksut ovat osa suomalaista ruokaperinnettä, mutta ne edustavat myös jotain paljon laajempaa ja ikivanhaa: fermentointia. Tämä vuosituhansia vanha elintarvikkeiden säilöntä- ja valmistusmenetelmä on tehnyt viime vuosina näyttävän paluun keittiöihimme. Eikä ihme, sillä fermentointi ei ainoastaan pidennä ruoan säilyvyyttä, vaan se myös luo uusia, kiehtovia makuja ja voi tarjota merkittäviä terveyshyötyjä. Lähdetään yhdessä tutkimaan, miksi tämä perinteinen taito on jälleen ajankohtaisempi kuin koskaan vuonna 2025.

Mitä fermentointi on ja miksi se kiehtoo nyt?

Fermentointi, tai tuttavallisemmin hapattaminen, on prosessi, jossa mikro-organismit – kuten bakteerit, hiivat tai homeet – muokkaavat ruoka-aineen rakennetta ja koostumusta. Nämä pienet apulaiset hajottavat hiilihydraatteja (kuten sokereita ja tärkkelystä) ja tuottavat sivutuotteina happoja (kuten maitohappoa tai etikkahappoa), kaasuja tai alkoholia. Tämä prosessi tapahtuu yleensä hapettomissa tai vähähappisissa olosuhteissa. Juuri nämä mikro-organismien tuottamat hapot toimivat luonnollisina säilöntäaineina. Ne laskevat elintarvikkeen pH-arvoa, mikä tekee ympäristöstä liian happaman useimmille haitallisille, ruokaa pilaaville mikrobeille ja patogeeneille, estäen niiden kasvun. Ajatellaanpa vaikka perinteistä suomalaista hapanleipää, jogurttia tai meetvurstia – kaikki saavat ominaisen makunsa ja rakenteensa juuri fermentoinnin ansiosta. Tämä menetelmä oli korvaamaton ennen jääkaappien ja pakastimien aikakautta, mahdollistaen sadon ja muiden elintarvikkeiden säilömisen pitkien talvien yli. Kyseessä on kontrolloitu mikrobifermentaatio, jossa hyödynnetään tarkoituksella valittuja mikrobeja tai luodaan olosuhteet, joissa hyödylliset mikrobit pääsevät valloilleen.

Terveyshyödyt ja suoliston hyvinvointi

Fermentoinnin uusi nousu ei johdu pelkästään sen tarjoamista kiehtovista mauista. Yhä useampi meistä on kiinnostunut ruoan alkuperästä, luonnollisuudesta ja terveysvaikutuksista. Tässä fermentoidut ruoat osuvat ajan hermoon. Ne sisältävät usein runsaasti probiootteja, eli eläviä, hyödyllisiä mikro-organismeja, jotka voivat tukea suolistomme hyvinvointia. Monipuolinen ja tasapainoinen suolistomikrobisto on yhdistetty parempaan vastustuskykyyn, ruoansulatuksen toimintaan ja jopa mielialaan, vaikka tutkimus tällä saralla onkin vielä kesken. Fermentointi voi myös parantaa ruoan sulavuutta. Esimerkiksi tempen valmistuksessa soijapapujen proteiinit pilkkoutuvat helpommin hyödynnettävään muotoon ja kaasua muodostavien yhdisteiden määrä vähenee. Samoin hapanmaitotuotteet, kuten kefiiri tai jogurtti, ovat usein helpommin sulavia laktoosi-intoleranteille, sillä bakteerit ovat jo hajottaneet osan maitosokerista. Tämä luonnollinen prosessi voi jopa lisätä tiettyjen vitamiinien, kuten B-vitamiinien (joissain tapauksissa jopa B12-vitamiinin), määrää elintarvikkeessa.

Fermentoinnin monet kasvot maailmalla ja kotona

Makumatka: Kimchi, tempe ja muut maailman maut

Vaikka hapankaali ja piimä ovat meille tuttuja, fermentointi on globaali ilmiö, jolla on syvät juuret lukemattomissa kulttuureissa. Matkoillani olen itsekin ihastunut moniin fermentoituihin herkkuihin. Aasiassa esimerkiksi korealainen kimchi, tulinen ja monivivahteinen fermentoitu kaalisalaatti, on valloittanut maailmaa – eikä syyttä, sitä on kutsuttu jopa maailman terveellisimmäksi ruoaksi. Indonesiasta puolestaan tulee tempe, soijapavuista Rhizopus oligosporus -homeen avulla valmistettu kiinteä ja proteiinipitoinen herkku, jonka pähkinäinen ja sienimäinen maku on vertaansa vailla. Euroopassa juustojen ja viinien valmistusperinteet nojaavat vahvasti fermentointiin, ja esimerkiksi Irlannissa fermentoidut maitotuotteet kuten piimä ja jogurtti sekä siiderit ja oluet ovat olennainen osa paikallista ruokakulttuuria. Myös juomat, kuten trendikäs kombucha-tee, joka valmistetaan makeasta teestä SCOBY-sieniviljelmän (symbiotic culture of bacteria and yeast) avulla, ovat löytäneet tiensä yhä useamman suomalaisen jääkaappiin. Tämä moninaisuus kertoo fermentoinnin uskomattomasta sopeutumiskyvystä ja sen tarjoamista loputtomista makumahdollisuuksista.

Turvallisesti alkuun kotifermentoinnissa

Monia saattaa arveluttaa kokeilla fermentointia kotona – eikö se olekin monimutkaista ja vaarallista? Huippukokit ja kotiharrastajat ovat kuitenkin osoittaneet, että oikeilla välineillä ja ohjeilla kuka tahansa voi onnistua. Kuten keittiömestari Jouni Toivanenkin toteaa, tärkeintä on puhtaus, laadukkaat raaka-aineet ja huolellisuus. Puhtaat lasipurkit, huolellisesti pestyt kasvikset ja oikea suolapitoisuus liemessä ovat avainasemassa. Suola ei ainoastaan tuo makua, vaan se myös auttaa kontrolloimaan mikrobien toimintaa ja estää haitallisten bakteerien kasvua luoden suotuisan ympäristön maitohappobakteereille. Turvallisuuden varmistamiseksi on tärkeää seurata fermentaation etenemistä. Erityisen tärkeää on varmistaa riittävä happamuus. Kuten Utah State Universityn asiantuntijat muistuttavat, pH-arvon tulisi laskea alle 4,6:n, jotta mahdolliset haitalliset patogeenit tuhoutuvat. Tämän voi tarkistaa helposti apteekista saatavilla pH-liuskoilla tai tarkemmalla digitaalisella pH-mittarilla. Myös lämpötilan hallinta on tärkeää; tasainen, usein huoneenlämpöä hieman viileämpi lämpötila (noin 18-22 astetta) on optimaalinen useimmille maitohappokäymisille, mutta esimerkiksi tempen valmistus vaatii korkeampaa, noin 30 asteen lämpötilaa. Vaikka jotkut fermentoinnit, kuten hapankaalin valmistus, onnistuvat kasviksen omilla luontaisilla mikrobeilla, toisissa, kuten jogurtin, kefiirin tai teollisen meetvurstin valmistuksessa, tarvitaan erillisiä aloitekulttuureja (starter-viljelmiä), jotka sisältävät haluttuja mikrobikantoja. Nämä varmistavat prosessin onnistumisen ja halutun lopputuloksen. On myös muistettava, että vaikka kotifermentointi on turvallista ohjeita noudattaen, virheet esimerkiksi hygieniassa, lämpötilan hallinnassa tai pH:n seurannassa voivat johtaa epäonnistumiseen, tuotteen pilaantumiseen tai jopa terveysriskeihin. Siksi huolellisuus ja ohjeiden noudattaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Kokeile itse: Helppo porkkana-fenkolihapate

Tässä helppo ja herkullinen resepti, jolla pääset alkuun kotifermentoinnissa (lähde: Jouni Toivanen, Terve.fi). Tarvitset:

• 100 g pestyä ja kuorittua porkkanaa
• 50 g pestyä fenkolia
• 150 g neljäprosenttista suolalientä (valmista sekoittamalla 288 g vettä ja 12 g laadukasta merisuolaa, vältä jodioitua suolaa)
• 1 tl aniksen siemeniä
• Ripaus maitohappobakteerivalmistetta (apteekista tai luontaistuotekaupasta) TAI 1 rkl lientä aiemmasta onnistuneesta kasvisfermentoinnista (varmista, että aiempi fermentointi oli onnistunut ja turvallinen)

Leikkaa porkkana ja fenkoli noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi tai suikaleiksi. Lado kasvikset huolellisesti puhdistettuun lasipurkkiin. Kaada päälle suolaliemi ja lisää aniksen siemenet sekä maitohappobakteeri tai aiempi fermentointiliemi. Sulje purkin kansi tiiviisti, mutta ei ilmatiiviisti (käytä esimerkiksi patenttikorkillista purkkia tai peitä tavallinen purkki kelmulla ja kumilenkillä), ja varmista, että kasvikset ovat kokonaan liemen peitossa. Voit käyttää esimerkiksi puhdasta kaalinlehteä tai lasista fermentointipainoa pitämään kasvikset upoksissa, sillä ilmakosketus voi aiheuttaa hometta. Anna purkin seisoa huoneenlämmössä (n. 18–22 °C) 4–7 vuorokautta suojassa suoralta auringonvalolta.

Avaa kantta päivittäin varovasti päästääksesi käymisessä syntyvää hiilidioksidipainetta ulos (erityisesti jos käytät tiivistä kantta). Tarkkaile käymisen merkkejä, kuten pientä kuplintaa ja liemen samentumista. Mittaa liemen pH-arvo muutaman päivän välein. Kun liemi on selvästi hapanta (pH alle 4,5, mieluiten lähempänä 4,0) ja tuoksuu raikkaan happamalta, siirrä purkki jääkaappiin. Hapate on periaatteessa valmista nautittavaksi heti, mutta maku syvenee ja tasoittuu jääkaapissa muutaman päivän tai viikon kuluessa. Kokeile tätä herkullista hapatetta kala- tai kanaruokien lisukkeena, salaateissa, voileivän päällä tai sellaisenaan!

Enemmän kuin säilöntää – fermentointi elävänä perintönä

Fermentoinnin uusi suosio kertoo kaipuustamme aitoihin makuihin, luonnollisiin prosesseihin ja yhteyteen ruoan alkuperään. Se ei ole vain keino säilöä kesän satoa tai parantaa ruoan ravintoarvoa, vaan se on myös tapa luoda syviä, moniulotteisia makuja, joita ei voi jäljitellä teollisesti. Kun valmistamme hapankaalia, leivomme juureen tai siemailemme itse tehtyä kombuchaa, emme ainoastaan valmista ruokaa, vaan osallistumme tuhansia vuosia vanhaan perinteeseen, joka yhdistää meidät menneisiin sukupolviin ja eri kulttuureihin ympäri maailmaa, kuten vaikkapa perinteisiin pikkelöintimenetelmiin. Fermentointi on osoitus luonnon nerokkuudesta ja ihmisen kekseliäisyydestä – elävä perintö, joka rikastuttaa keittiötämme ja ruokakulttuuriamme jatkuvasti uusilla ja vanhoilla tavoilla. Se on kutsu hidastaa, kokeilla ja nauttia ruoasta kaikilla aisteilla.

Marraskuun kääntyessä kohti loppuaan monet joulun perinteiset ruoat alkavat jo ilmestyä kauppoihin ja joulumieli hiipii niskaa pitkin takaraivoon, kun joululaulut hyökkäävät suoraan korvista pääkopan sisään. Viimeistään joulukuun alussa lumen peittäessä maan maamme pohjoisosissa, on aika juoda ensi mukillinen glögiä ja paistaa ensimmäiset joulutortut. Vihreiden kuulien paketin avaaminen ja blossan korkkaaminen lohduttavat etelämmässä asuvia, jotka mitä todennäköisimmin saavat kahlata vielä loskassa seuraavat viikot.

Perinteiset jouluruoat

Perinteiset jouluherkut ovat herkullisia sen vuoksi että niitä syödään kerran vuodessa. Toki on niitä ihmisiä, jotka jaksavat syödä samaa ruokaa kerta toisensa jälkeen, mutta tuskin kukaan syö rosollia ja kinkkua joka päivä ympäri vuoden. Perinteisimmät suomalaiset jouluruoat ovatkin joulukinkku ja sen kylkiäisenä sinappi, erilaiset kalat, kuten sinappisilakat tai erilaisissa kastikkeissa lilluvat sillit tai erilaiset lohiviipaleet, graavilohi tai kylmäsavulohi.

Kinkun rinnalle on noussut usein pienempi kalkkunarulla. Lisäksi suosittuja ruokia suomalaisessa joulupöydässä ovat karjalanpaisti, rosolli ja erilaiset salaatit: niin raikkaammat tuoreista aineksista tehdyt salaatit kuin sienisalaatit tai perunasalaatit. Erilaiset laatikot, kuten lanttulaatikko ja porkkanalaatikko ovat olleet myös suomalaisten jouluruokalistalla vuodesta toiseen. Aamu aloitetaan tietenkin joulupuurolla ja mantelilla, pitkin päivää ahdetaan pipareita ja joulutorttuja ja ylensyödään suklaakonvehteja, kun päivä päätetään jouluoluella ja ähkyyn.

Ei niin perinteiset jouluruoat

Klassikko on aina klassikko, mutta perinteinen ateria on varsin raskas ja jokainen jouluruoka ei ole kaikkien mieleen. Jos ei jaksa sitä ainaista kinkkua ja lanttulaatikkoa, voi hakea innoitusta muiden maiden jouluruokaperinteistä. Televisiota katselemalla suomalaiselle on tullut tutuksi brittien tapa pitää jouluna päässä paperihattuja ja paukutella vedettäviä makeispakkauksia, kun taas Yhdysvalloissa syödään jouluisinkin kalkkunaa. Jouluruoissa kannattaa kuitenkin suunnata katse Eurooppaan, ja sen jouluruokaperinteisiin ja herkkuihin, joita on nykyään saatavilla myös suomalaisissa päivittäistavarakaupoissa.

Yksi näistä ulkomaan herkuista, joita kannattaa harkita omaan joulupöytään, on saksalainen stollen. Stollenilla on pitkä ja perinteinen historia ja se mainitaan ensimmäisen kerran jouluruokana jo 1300-luvulla, joskin resepti on muuttunut pitkin vuosisatoja. Nykyinen stollen on hieman pullamainen ja sisältää joko kuivattuja hedelmiä tai marsipaania tai muuta täytettä kuten pähkinöitä tai rahkaa. Se onkin varsin monipuolinen ja vaihteleva leivonnainen, joten siitä löytyy varmasti variaatioita useampaan makuun.

Myös Ranskassa on oma perinteinen joululeivonnaisensa, jouluhalko eli Buche de Noel. Joinain aikoina muinaisessa historiassaan ranskalaiset olivat niin köyhiä, että he joutuivat syömään joulunakin puiden juuria, joten näitä aikoja muistellaan edelleen haloksi koristellun leivonnaisen muodossa. Samoin kuin stollenista, myös jouluhalosta on useita erilaisia versioita, joita yhdistää enimmäkseen tuo halon ulkomuoto. Kolmas mielenkiintoinen jouluherkku tulee Espanjasta. Tämä on turron, hieman nougatia muistuttava herkku, joka valmistetaan hunajasta, mantelista, kananmunanvalkuaisesta ja sokerista.

Ruoka lahjana

Yllämainitut juolumakeiset ovat mitä mainioin tuliainen ja käyttötavarana ruoka on myös mitä erinomaisin lahja. Kun mietit sukulaisille ja ystäville sopivia lahjoja, on hyvä muistaa, että syötävät JOULULAHJAT eivät jää pyörimään kaappeihin, eivätkä löydy seuraavina vuosina kirpputoreilta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö lahja olisi ylellinen. Turronin, stollen ja maailman muiden säilyvien jouluherkkujen lisäksi lahjana kannattaa panostaa vaikkapa erinomaisiin jouluateriaan sopiviin viineihin tai jälkiruoalla juotaviin viskeihin tai jälkiruokaviineihin. Myös erilaiset neitsytoliiviöljyt ovat aina arvokas ja haluttu lahja niin joulupöytään kuin joulun jälkeisille aterioille.

Kasvisruoka on värikästä ja terveellistä

Kasvisruoka on parhaimmillaan monipuolista, värikästä ja terveellistä. Oikein koottu kasvisruoka on paitsi ilo silmille, niin myös erinomainen valinta elimistölle. Kasviksia voi syödä raakana, raasteena, keitettynä, tai herkullisena aineosana keitoissa, laatikoissa, gratiineissa tai vaikkapa kasvispihveinä.

Porkkana on useamman kasvissyöjän lempijuures. Porkkana on pirteän värinen, se sisältää runsaasti kuitua sekä A -vitamiinin esiastetta beetakaroteenia. Porkkana saattaa kuitenkin olla raakana joidenkin vatsoille hiukan huonosti sulava. Sitä voikin tällöin kokeilla paremmin sulavassa muodossa värikkäänä keittona, mehukkaana kypsänä raasteena, tai vaikkapa suikaleiksi pilkottuna ja keitettynä, herkullisen voisulan kera.

Kasviksista ja juureksista on moneksi, sillä ne tuovat makua ja väriä ruokaan kuin ruokaan.

Paprika on mahtava vitamiinipommi, ja siitä saa A-, C-, E- ja B -ryhmän vitamiineja roppakaupalla

terveyden ylläpitoon. Paprikan sisältämän karotenoidin ansiosta sillä on myös antioksidanttisia vaikutuksia.

Tiesitkö, että oikein kootusta kasvisruokavaliosta saa kaikki päivittäin tarvittavat vitamiinit sekä hiven- ja kivennäisaineet, paitsi D-vitamiinia ja B12 -vitamiinia. B12 -vitamiinin puutos aiheuttaa anemiaa, väsymistä, uupumista ja huonoa oloa. B12 -vitamiinia sisältävät sekaruokavaliossa puolestaan sienet, kananmuna, liha, kala ja sisäelimet, kuten maksa ja munuaiset.

Pelkästään kasvisruokavaliota nauttivan tuleekin ottaa B12 -vitamiini ravintolisän avulla. D-vitamiinin kasvissyöjä ottaa niin ikään lisäravinteen muodossa, sillä sitä ei ole kasvisruoassa tarjolla. Lakto-ovo-vegetaristit, jotka syövät siis myös kananmunaa, saavat tyydytettyä D -vitamiinin tarpeen kananmunan keltuaisen avulla.

Kasvisruoka on edullista

Kasvisruoka sopii kaiken kokoiseen budjettiin, sillä varsinkin kesällä luonnosta löytyvät marjat, sienet ja yrtit täydentävät mukavasti kasvissyöjän ruokavaliota. Pakastevihannekset ovat talvisena

päivänä hyvä ja edullinen valinta tuomaan väriä ja terveyttä ruokaan. Kotimaiset vihannekset ovat keskikesällä edullisia, sillä esimerkiksi tomaatteja saa kilon alle eurolla.

Edullisista avomaankurkuista voi tehdä itselleen vaikkapa suolakurkkua tai kurkkupikkelsiä tulevan syksyn ja talven varalle. Metsä tarjoaa myös kesällä parhaimpia aarteitaan, eli mustikat, puolukat, karpalot, sienet ja villivadelmat ovat mitä parhainta herkkua, joita voi säilöä myös talven varalle.

Kaupan hyllyistä löytyvät vihreät ja mustat oliivit tuovat väriä ja terveyttä, sillä oliivi on varsinainen E -vitamiinin lähde. Oliivit ovat erittäin edullisia, ja niitä voi käyttää sekä lämpimiin ruokiin että salaatteihin, tai syödä vaikkapa sellaisenaan.

Kasvisruoka ja rauta

Kasvissyöjän raudansaanti – tai sen puuttuminen – herättää usein keskustelua. Mistä kasvissyöjä sitten saa rautaa, vai saako hän sitä ollenkaan? Vastaus on, että kyllä saa. Rautaa esiintyy sekä hemirautana, että ei -hemirautana. Hemirautaa saa eläinkunnan tuotteista ja ei -hemirautaa kasvikunnan tuotteista. Jokainen ihminen tarvitsee rautaa, sillä se toimii hemoglobiinissa ja myoglobiinissa tärkeänä elektronien ja hapen kuljetuskanavana.

Kasvissyöjä nauttii siis rautaa joko ravintolisänä, tai täysjyväviljavalmisteina ja palkokasveina, kuten

soijapapuina ja linssituotteina. Rautaa saa myös kurpitsan- ja hampunsiemenistä sekä pähkinöistä.

Raudan puutostilasta, eli anemiasta kertovat kalpeus, väsymys, hengästyminen ja sydämen sykkeen nousu.

Raudan imeytyminen

Raudan imeytymistä heikentävät kalsiumpohjaiset tuotteet, fytaatti sekä punaviinin

sisältämät tanniinit ja polyfenolit. Raudan imeytymistä elimistöön voi parantaa C -vitamiinin

avulla, joko ravintolisänä, tai syömällä c -vitamiinipitoisia tuotteita. Lisääntynyt raudan tarve etenkin raskausaikana vaatii kasvissyöjältä tehokkaan rautavalmisteen käyttöä.

Kasvisruokavaliot

Kasvisruokavalioita on olemassa monia erilaisia, ja niistä jokainen voi valita mieleisensä. Kiireisen arjen keskellä ruoanlaittoon saa lisää aikaa, kun käyttää arjessa hyödykseen erilaisia apukeinoja, kuten esimerkiksi freelancereille suunnattua kätevää laskutuspalvelua. Luotettava invoicery.fi on tunnettu Pohjoismaiden johtava laskutuspalvelu.

Erilaisissa kasvisruokavalioissa on siis paljon valinnanvaraa. Tunnettuja kasvisruokavalioita on:

-semivegetaristi

-pescovegetaristi

-lakto-ovo-vegetaristi

-laktovegetaristi

-vegaani

-fleksaaja

-raakaruokailija

-makrobioottista ruokavaliota noudattava.

Ruoka on sekä yksinkertaista että monimutkaista. Ruoka on yksinkertaista siinä mielessä, että se on yksi ihmisen perustarpeista. Ihminen tarvitsee ruokaa päivittäin pysyäkseen terveenä ja elossa. Tästä näkökulmasta ruoka on hyvää, kun saamme siitä tarpeeksi energiaa ja ravintoaineita. Tämä perustarve on täytettävä niin arjessa kuin juhlassakin.

Ruoka ei ole kuitenkaan pelkästään polttoainetta, sillä siihen liittyy paljon tunteita ja mielipiteitä. Ruokamieltymykset ja ruokailutavat, laajemmin sanoen ruokakulttuurit, ovat muuttuneet aikojen saatossa ja maantieteellisesti. Viime aikoina erityisesti länsimaissa ruuasta on tullut ongelma. Se on suosittu aihe, joka on jatkuvasti esillä kaikissa medioissa. Uusia ruokavalioita putkahtelee tietoisuuteemme kuin sieniä sateella. Tietynlaisen ruokavalion noudattamiselle voi toki olla terveydellinen, uskonnollinen tai esimerkiksi ekologinen syy. Usein erilaisilla ruokavalioilla tavoitellaan kuitenkin terveyttä ja pitkää ikä ja vieläpä pakonomaisen kiihkeästi.

Oletko maidottomalla vai viljattomalla?

Ruoka on rakas lapsemme, jolla on monta nimeä: safka, muona, eines, ape, eväs, murkina ja niin edelleen. Käytimmepä mitä sanaa tahansa, emme itse asiassa tiedä tarkasti, mihin viittaamme. Aamiainen syödään aamulla, mutta mikä on hyvä ja terveellinen aamiainen? Vai tuleeko sitä syödä ollenkaan? Tässä kohtaa kuvaan astuvat mukaan ruokavaliot. Perinteisen sekaruokavalion vaihtoehtona voi nykyisin olla vaikkapa gluteeniton, maidoton tai viljaton ruokavalio. Moni noudattaa esimerkiksi vegaani- tai paleoruokavaliota. Joku fleksaa eli suosii kasviksia, toinen karppaa. Ruokavalioiden kirjossa on vaikea tietää, mitä ja miten pitäisi syödä.

Erityisesti sosiaalinen media tarjoilee mustavalkoisia mielipiteitä ruuasta. Sanonta “olet mitä syöt” lienee kaikille tuttu. Sosiaalisessa mediassa sanonta kärjistyy helposti äärimmilleen: Jos syöt hiilihydraatteja, lihot. Jos syöt lihaa, olet epäeettinen luonnonvarojen kuluttaja. Toisaalta sosiaalinen media esittelee asiaa myös toisin päin: älä syö sitä ja tätä, niin olet laihempi, kauniimpi, terveempi ja parempi ihminen.

Ruoka sairastuttaa

Joskus ruokavaliota rajoitetaan puhtaasti terveydellisestä syystä, joka on todettu lääketieteellisesti. Esimerkkejä tästä ovat ruoka-aineallergiat ja keliakia. Allergia on yliherkkyyttä jotakin ruoka-ainetta kohtaan. Yleisiä allergian aiheuttajia ovat esimerkiksi kala, omena ja pähkinät. Ruoka-aineallergioiden oireet vaihtelevat lievistä hengenvaarallisiin. Keliakia on puolestaan autoimmuunisairaus, jossa elimistö gluteenin vaikutuksesta tuhoaa ohutsuolen suolinukan.

Allergiassa ja keliakiassa välttämisruokavalio on tarpeellinen terveyden ylläpitämiseksi. Vallalla oleva ruokabuumi tai -kiihkoilu ei vaikuta niiden syntyyn ja puhkeamiseen. Sen sijaan syömishäiriöihin sosiaalisella medialla voi olla vaikutusta. Kun media esittää väitteitä siitä, miten ruoka sairastuttaa, voikin olla, että nämä väitteet ovat se, mikä saa sairastumaan henkisesti.

Maapallo on sitä, mitä me syömme

Ruuasta on tullut myös globaali, ekologinen ja eettinen ongelma. Ruuantuotanto jakautuu maapallolla epätasaisesti, eli rikkaissa maissa ruokaa laitetaan roskiin, kun taas köyhissä maissa ruokaa ei riitä kaikille. Myös rikkaissa valtioissa ruuan saatavuuteen voi liittyä haasteita, se voi olla esimerkiksi huomattavan kallista. Länsimaisen keskivertokuluttajan kannattanee kuitenkin pohtia sitäkin näkökulmaa, että ehkä on etuoikeus maksaa hieman enemmän, jos saa laadukasta ja puhdasta ruokaa. Ihmisiltä on kulutuskulttuurissa hämärtynyt, mikä on ruuan, asioiden ja esineiden todellinen hinta. Ruokatuotantoa voisi verrata vaateteollisuuteen: Ostammeko lapsillemme halvat vaatteet, jotka eivät kestä? Vai ostammeko esimerkiksi laadukkaat ralph lauren lastenvaatteet, jotka kestävät käyttöä?

Ihmisen toimet ovat vaikuttaneet ilmastonmuutoksen kiihtymiseen. Ruuantuotanto on siinä yksi osa-alue. Esimerkiksi lihantuotanto kaikkine vaiheineen kuluttaa enemmän luonnonvaroja ja tuottaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin kasvipohjaisten vaihtoehtojen tuotanto. Kuluttajan tuska vain lisääntyy. Miten syödä sekä ekologisesti että terveellisesti? Yhtä oikeaa vastausta kysymykseen ei tietenkään ole. Se on kuitenkin selvää, että ruuasta on tullut monitahoinen ongelma.

Meksikolainen ruokakulttuuri on viime vuosina kerännyt suosiota joka puolella Eurooppaa. Meksikolaisia ravintoloita ja ruokarekkoja on Suomessa jo useita, Coronaa (Meksikon tunnetuin olut) saa joka paikasta ja lehdet ja blogit pursuavat meksikolaisia reseptejä. Eikä mikään ihme, sillä Meksikon ruokakulttuuri on valtavan monimuotoinen ja rikas. Vihdoinkin on alettu ymmärtää ero Tex-Mexin ja Meksikolaisen ruoan välillä. Tex Mex -keittiö on amerikkalaisen ja meksikolaisen ruokakulttuurin fuusio. Se on kehittynyt USA:n eteläisissä osavaltioissa joissa on paljon meksikolaista vaikutusta, kuten Teksasissa, Nuevo Mexicossa, Arizonassa ja Californiassa. Tex Mexiä ovat esimerkiksi chili con carne, burritot, fajitakset ja nachot joiden päälle on kasattu lihaa, sulatettua juustoa ja kastikkeita.

Meksikolaisista ruoista sen sijaan on vaikea antaa vastaavia tyypillisiä esimerkkejä koska eri alueilla on omat ruokakulttuurinsa. Meksikon asukasluku on noin viidesosa Euroopasta puolen Euroopan kokoisella alueella jossa esiintyy kaikkia ilmastotyyppejä. Sen seurauksena Meksikon eri alueilla on usein täysin erilaiset ruokailutottumukset. Mutta muutamat ainesosat ovat yhteisiä kaikille: maissi, tortillat, chili, ja lime. Tortilloita tehdään maissista ja vehnästä, ja niiden rooli on tärkeämpi kuin meille leivän: kaikilla aterioilla on tortilloja. Ne ovat aina ohuita, mutta niitä on eri kokoisia vaihdellen pienestä kämmenenkokoisesta pikkuletusta aina lautastakin suurempaan megatortillaan, joita käytetään Oaxacassa tlayudan tekemiseen.

Tacot ovat Meksikon tunnetuin ruoka, ja niiden idea on että pienen tortillan sisään laitetaan lämmintä täytettä, ja tortilla syödään taitettuna käsin. Tortillan sukulaisia on paljon eri alueilla, esimerkiksi sopet ovat pieniä, pyöreitä ja tortillaa paksumpia maissilettusia joiden reunat on hieman kohotettu. Huaracha on vielä paksumpi, isompi, pitkulainen ja rasvassa paistettu. Vastaavia ruokia on paljon ja eri alueilla on omat versionsa, mutta perusidea on aina sama: maissista tehty lettunen, jonka päälle tulee täytettä.

Tacojen ja tortillojen sukulaisten täytteitä on tusinoittain. Tyypillisimpiä ovat eri tavoin valmistellut lihat, esimerkiksi carne asada eli parillalla paistettu liha, al pastor, joka on marinoita vartaassa paistettua possua tai chorizo, joka nimestään huolimatta ei ole samaa kuin espanjalainen kuivattu makkara vaan tuoretta, maustettua porsaanmakkaraa. Rannikoilla tacoihin laitetaan mereneläviä kuten kalaa tai katkarapuja. Varsinaisen täytteen lisäksi taquerioissa eli taco-ravintoloissa on tarjolla monia eri lisukkeita joita voi lisätä makunsa mukaan. Normaalisti niihin kuuluu monia eri salsoja joiden tulisuusaste vaihtelee, limejä, korianteria, papuja ja raakaa sipulia.

Meksikossa on myös paljon herkullisia pataruokia, joita kypsytetään tuntikausia ja jotka syödään käsin niin että otetaan pala tortillaa ja sen sisälle pistetään lihaa ja kastiketta. Useimpia Meksikolaisia ruokia on käytännössä mahdotonta täydellisesti replikoida Suomessa koska meiltä ei saa niihin tarvittavia aineksia, ennenkaikkea chilejä. Joten jos kaipaat aitoja makuja, talviloma Meksikossa on siihen ratkaisu, ja freedomrahoitus auttaa ostamaan liput milloin vaan.

Mausteista tärkein on tietenkin chili, joka on peräisin Meksikosta. Chilin lajikkeita Meksikossa on 150, joiden joukkoon mahtuu kaikkia tulisuusasteita ja makuja. Perinteiset reseptit usein rakentuvat tietyn chilin ympärille, eikä yhtä chiliä voi missään nimessä korvata toisella. Yksi tärkeimmistä on Yucatanilta tuleva habanero, joka on erittäin tulinen ja jossa on herkullinen hedelmäinen maku. Jos pitää habaneron mausta ja sietää suhteellisen voimakasta tulisuutta, kannattaa kokeilla Yucatanilta peräisin olevia salsoja. Chile serrano on vihreä, sormen mittainen ja vähemmän tulinen kuin habanero. Se on hyvin tyypillinen ja monikäyttöinen chili, joita käytetään esimerkiksi pico de gallo -salsassa. Chilien lisäksi lähes kaikkeen lisätään limeä, jopa olueeseen ja hedelmiin.

Rapujuhlat ovat kesän päättäjäiset. Puutarhaan katetaan pitkä pöytä ja puihin ripustetaan viirejä ja lyhtyjä. Mikä sen mukavampaa kuin juhlistaa vielä kerran kesää ystävien ja sukulaisten kanssa. Rapujuhlat ovat saapuneet meille Ruotsin puolelta, mutta ne ovat pikkuhiljaa yleistyneet myös suomalaisten keskuudessa. Eikä ihme, onhan rapujuhlien peruskaava melkoisen yksinkertainen. Ensin hankitaan suuri määrä rapuja. Sitten ravut herkutellaan paahtoleivän ja aidon voin, tillin ja sitruunan kera. Palanpainikkeena nautitaan snapseja, valkoviiniä ja riemullisia juomalauluja. Vaikka juhlien perusainekset ovat maukkaan yksinkertaisia, kannattaa juhlaan taikoa ripaus oman maun mukaista ekstraa. Voi joko lisätä suolaisen ruoan tarjontaa rapupöydässä tai vaihtoehtoisesti panostaa jälkiruokaan. Innokkaimmat toki satsaavat kumpaankin!

Valitse suolaiset lisukkeet pääherkun ravun mukaan

Kun miettii rapujuhlien tarjoomuksia, kannattaa suolaiset lisukkeet valita juhlien varsinaisen herkun ehdoilla. Makujen on tuettava rapuja sen sijaan, että ne kilpailisivat pöydän kunkkujen kanssa huomiosta. Salaattina toimii mainiosta yksinkertainen mutta runsas vihersalaatti. Yhdistele esimerkiksi erilaisia salaattilajeja herneisiin ja keitettyihin ja viipaloituihin kesäperunoihin ja purista salaatille sitruunaa. Oheen voi sekoitella vaikkapa jogurtti- tai kermaviilipohjaisen kastikkeen, johon voi silputa oman maan yrttejä. Miedohkot juustoiset piiraat puolestaan pitävät nälkäisemmän juhlaväen tyytyväisenä. Vaalea paahtoleipä on klassikko, mutta sen oheen voi asetella myös täysjyväisempää tai kauraisempaa leipää tarjolle. Vaikka juhlapöydän kiistattoman tähden, itse ravun, liha on herkullista, sen kaivaminen esiin kovasta kuoresta saattaa vaikuttaa asiaan perehtymättömästä hankalalta operaatiolta. Muutamalla niksillä kuitenkin ravun syöminen helpottuu kummasti. Ja loppujen lopuksi ravun syömisessäkin pätee vanha totuus: harjoitus tekee mestarin. katso videolta, kuinka rapu syödään oikeaoppisesti!

Rapuaterian ja snapsien jälkeen maistuu makea ja tanssi

Rapujuhlissakin voi panostaa jälkiruokaan. Luonteva päätös aterialle löytyy puutarhan marjaisista pensaista. Mikä sopisikaan kesän päätösjuhliin paremmin kuin puutarhamarjoista koostettu jälkiruokavalikoima. Vieraat voi hurmata esimerkiksi punaherukkajäädykkeellä tai mustaviinimarjaisella juustokakulla. Vadelmaakin voi hyödyntää esimerkiksi yhdistämällä sen ja valkosuklaan hienot maut kielen mukanaan vievässä moussessa. Nämä jälkiruoat voi valmistaa kätevästi juhlia edeltävänä päivänä ja kantaa pöytään juuri ennen tarjoilua kahvin kanssa nautittavaksi. Tyytyväiset vatsat täynnä suolaista ja kirpeänmakeaa onkin mukava jatkaa snapsilauluista vaikkapa tanssin pyörteisiin.Mikäli juhlat pidetään puutarhassa, matalat kengät lienevät paras vaihtoehto, mutta sisätiloissa voi antautua tanssahtelemaan vaikka mukavissa korkokengissä. Kumpiakin kenkätyylejä löytyy joka makuun esimerkiksi footway -verkkokaupasta. Rapujuhlien luonne on ennen muuta riemukas ja tyyli vapaa – niin asuissa kuin musiikissakin. Riemullisista rapujuhlista jää parhaimmillaan muisto, joka lämmittää mieltä kylmien syksyn viimojen keskellä.

Monelle suomalaiselle tuttu keliakia on harmittava sairaus, jonka myötä monet joutuvat muuttamaan ruokailutottumuksiaan radkaalistikin. Keliakiassa on kyse gluteeniallergiasta. Tällöin esimerkiksi vehnästä, ohrasta ja rukiista löytyvää proteiinia nimeltä gluteeni ei ruuista saa löytyä, mikäli haluaa, ettei keho reagoi siihen. Gluteeniton dieetti on onneksi nykypäivänä helppo toteuttaa, sillä gluteeniton ruokavalio on yhä useamman suomalaisen toive, johon ravintolat ja ruokakaupat pyrkivät tarjoamaan ratkaisuja.

Ruokavalio vaatii totuttelua

Gluteeniton ruokavalio saattaa aluksi tuntua kauhistuttavalta ajatukselta. Siihen on kuitenkin mahdollista tottua. Mikäli olet esimerkiksi ruokakaupassa tekemässä ostoksia viikon ruokia varten, tulee tietty määrä kaupassa vietetystä ajasta varmasti vietettyä ruokien pakkauksista löytyviä etikettejä lueskellen. Kaikkia pakkauksissa olevia ruokia EU:n alueella koskee laki, joka velvoittaa tuoteselostuksien esittämiseen. Tutkaile siis kaikkien ruoka-aineiden ravintoaineet läpi. Mikäli yksi mainittu ravintoaine on esimerkiksi vehnä, ruis, ohra, kaura, speltti tai jokin muu jyvä, sisältää se silloin mitä todennäköisimmin gluteenia. Usein Suomessa myytävissä tuotepakkauksissa nämä yleisimmin allergisoivat aineet on merkitty lihavoidulla fontilla.

Vaihtoehdot

Vaikka olisikin ennen gluteeniallergian toteamista rakastanut vehnää ja muita jyviä sisältäviä ruokia, ei hätä ole tämännäköinen. Vaikka pastasta ja leivästä löytyy gluteenia, ei niitä tarvitse täysin jättää pois ruokavaliostaan. Useimmiten tarjolla on gluteeniton vaihtoehto yleisimmistä ruuista, kuten pastasta, leivästä, riisimuroista ja erilaisista jälkiruuista, joten ruokailun ei tarvitse jatkossakaan olla tylsää!

Kaikilta meiltä on varmasti jossain vaiheessa elämää kysytty, mikä on meille kaikkein mieluisinta syötävää eli lempiruokaamme. Jokaiselta sellainen löytyy ja suurimmalta osalta useampikin eri lempiruoka. On mielenkiintoista huomata, että ihmisillä voi olla suuriakin eroja mieltymystensä suhteen. Jonkun mielestä joku ruoka voi olla ällöttävän makeaa, kun taas toiselle ruoan maut astuvat paremmin esille hyppysellisellä sokeria.

Ruokakulttuuri

Yksi varsin selkeä erottava tekijä saattaa olla eri ruokakulttuuri, johon henkilö on tottunut tai jonka parissa hän on varttunut. Esimerkiksi meille suomalaisille saattaa oikein mainiosti maistua siskonmakkarasoppa, kun taas jollekin muualta päin maailmaa tulevalle se näyttää ja myös maistuu kerta kaikkiaan ylitsepääsemättömän pahalta. Toisaalta esimerkiksi monet arabimaissa käytetyt mausteet tai tietyt japanilaisessa ruokakulttuurissa suositut raaka-aineet saattavat suomalaisen Sepon suussa maistua todella erikoisilta tai jopa luotaantyöntäviltä. Meksikolaiset syövät pienestä pitäen tulista ruokaa, jolloin mausteisen ruuan sietokyky hioutuu jo nuorella iällä aivan eri mittasuhteisiin kuin esimerkiksi suomalaisten kohdalla.

Kyse on yksinkertaisesti siitä, millaisiin makuihin ihminen on jo lapsesta saakka tottunut. Tutut maut aiheuttavat lämpimiä mielleyhtymiä ja saavat veden herahtamaan kielelle. Tästä johtuen jotkut saattavatkin sanoa, että lempiruokiin lukeutuvat ehdottomasti oman äidin laittamat pöperöt.

Tyypillisiä suomalaisia makuja

Monelle perinteistä suomalaista keittotaitoa arvostavalle parhaimpia ruokia maailmassa ovat esimerkiksi lihakeitto, karjalanpaisti tai lihapullat. Jollakin saattavat jopa kesäkeitto tai poronkäristys nousta parhaimpien ruokalajien listalla varsin korkealle. Kansainvälisellä mittapuulla mitattuina nämä eivät kuitenkaan ole lähelläkään kärkeä, eikä niitä moni edes tiedä olevan olemassa. Sen sijaan on olemassa tiettyjä sellaisia ruokia, jotka nimetään kerta toisensa jälkeen lempiruuaksi riippumatta siitä, missä päin maailmaa kyselyä tehdään. Näitä ruokia ovat etenkin italialaisen keittiön lahjat maailmalle eli erilaiset pastat sekä pizzat. Niiden maku on vastustamaton, ja kun mahdollisuuksia erilaisten pastojen ja pizzojen tekemiseen on rajattomasti, löytyy lähes jokaiselle maittava vaihtoehto. Kenties laajimmin suosittuja pastaruokia ovat nykypäivänä pasta bolognese, lasagne sekä pasta carbonara, joiden riittävän neutraali makumaailma vetoaa meistä suurimpaan osaan.

Sushi vetoaa moneen

Toinen varsin monen suosikiksi nimeämä ruokalaji löytyy aivan toiselta puolelta maailmaa. Kyse on nimittäin japanilaisesta ruuasta ja ennen kaikkea sushista. Sushi jakaa mielipiteet voimakkaasti; monet eivät pidä lainkaan sushista, kun taas monet muut ovat täysiin hurahtaneet sushilla herkuttelemiseen. Usein sanotaankin, että mitä enemmän sushia syö ja tottuu makuun, sitä enemmän siihen jää koukkuun.

Ruokamieltymykset

Se, miksi joku ihminen pitää jostain ruuasta ja joku toinen ei, on äärimmäisen hyvä kysymys. Kyse ei ole täysin tottumuksesta, sillä myös saman perheen sisällä tismalleen samoja ruokalajeja syövät henkilöt saattavat olla varsin erilaisia sen suhteen, mitkä ruuat maistuvat. Kaksi lähes samanikäistä sisarusta saattavat pitää hyvinkin erilaisista ruuista keskenään. Toiselle voi maistua tomaatti kun taas toisen suussa se on kammottavan kirpeä. Jollekin salmiakki on varsinainen himo, kun taas jollekin yhdenkin salmiakkikaramellin syöminen tuntuu kuin pahalta rangaistukselta.

Oli lempiruoka sitten mikä hyvänsä, kannattaa itseään hemmotella sen verran, että järjestää eteensä omaa kaikkien aikojen suosikkiruokaa aina silloin tällöin. Vaikka kaikkia muitakin ruokia söisikin oikein antaumuksella, ei mikään voita sitä omaa iki-ihanaa herkkuruokaa. Ihmisen omasta mielestä herkullista ruokaa syödessä keho vapauttaa endorfiinia saaden aikaan mielihyvän tunteen. Usein lempiruokaansa nauttivan ihmisen bongaa nopeasti hotkivien joukosta, sillä oikein herkullista ja maittavaa ruokaa syövän kasvot suorastaan hehkuvat ja ruokaa tulee lapattua suuhun monin verroin nopeammin.

“Olet sitä, mitä syöt”, kuuluu tunnettu sanonta. Se ei olekaan aivan harhaanjohtava väite, sillä syömämme ruuat antavat kehollemme kaikki ne ravintoaineet, joita se tarvitsee. Ruoka, jota syömme, vaikuttaa hyvään oloomme ja suojaa terveyttämme ja hyvinvointiamme, kun se on tasapainoista ja terveellistä. On tärkeää valita huolella ne ruuat, joita suuhumme laitamme, mutta yhtä lailla tärkeää on osata annostella ruuat oikeassa mittasuhteessa. Paino pysyy kurissa silloin kun syömiemme ruokien kalorit ja kuluttamamme kalorit ovat sopivasti tasapainossa. Ytimekkäästi voidaan todeta, että terveellisen ruokavalion peruspilareita ovat tasapaino, vaihtelu ja kohtuullisuus. Vaikka ruokatrendit tulevat ja menevät, ovat nämä kolme perusasiaa kestäneet ajan patinaa ja pitävät kutinsa niin kaksisataa vuotta sitten kuin tälläkin hetkellä.

Tasapaino

Tasapaino on avainsana kun puhe on ruuasta ja terveydestä. Terveellinen ja harkittu syöminen vaatii harjoittelua ja paneutumista asiaan, mutta se kannattaa. Tasapainota syömäsi ruoka fyysisten aktiviteettien suhteen siten, että kulutat suunnilleen saman verran energiaa kuin mitä nautit ruuan myötä päivän aikana.

On järkevää syödä enimmäkseen sellaisia terveellisiä ruokia, joita elimistösi todella tarvitsee, ja pyrkiä syömään kohtuudella niitä ruokia, joita nautit lähinnä hyvän maun vuoksi. Terveellinen ruoka koostuu lähinnä tuoreista ja luonnonmukaisista ruuista, mutta kohtuudella nautittuna prosessoidut valmisruuatkin ovat sallittuja helppouden nimissä. Ota huomioon se, että päivittäinen ravintosuositus vaihtelee suuresti sen mukaan, mikä ikäinen on ja kumpaa sukupuolta edustaa.

Vaihtelu

Vaihtelu on elämän suola, ja myös ruokailun suhteen se on tärkeää. Nauti päivittäin ruokia ravintopyörän kaikista viidestä osiosta, jotta kehosi saisi monipuolisesti kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita. Toki myös ruuan mielenkiintoisuus nousee kertaheitolla kun lautaselta löytyy monipuolisesti raaka-aineita ravintoympyrän eri lohkoista.

Kohtuullisuus

Lienee sanomattakin selvää, että kohtuudella tarkoitetaan sitä, ettei innostu liiallisuuksiin herkkujen, alkoholin tai ruuan määrän suhteen. Ruuan ravintoarvoihin paneutuminen kannattaa ja palkitsee, silä keho voi silloin silminnähden paremmin.

Viime vuosien aikana korealainen ruoka on herättänyt enemmän kiinnostusta myös suomalaisten keskuudessa. Yleisestikin ottaen Suomessa on alettu kiinnostua erilaisten ruokien ja hieman epätavallisempienkin makujen testaamisesta verrattuna siihen, millaista oli vielä kaksikymmentä vuotta sitten. Tästä on kiittäminen globalisaatiota ja internetin mahdollistamaa tiedonhakua.

Korealainen ruoka tuo keittiöön eksoottisen tuulahduksen

Korealainen ruoka on suomalaiseen ja yleisesti länsimaiseen ruokaan verrattuna hyvin erilaista ja siten kovin eksoottista, joten se tarjoaa laajalti mahdollisuuksia uusiin makuelämyksiin. Tyypillisimmillään korealainen ruoka koostuu lihoista, vihanneksista, riisistä, nuudeleista ja tofusta. Näiden pääkategorioiden sisällä on kuitenkin runsaasti variaatioita, mikä tekee korealaisesta ruokakulttuurista äärimmäisen rikkaan ja mielenkiintoisen. Korealaisessa ruuassa perusmausteina käytetään seesamiöljyä, suolaa, valkosipulia, inkivääriä , soijakastiketta, punaista chilitahnaa ja soijapaputahnaa. Nykyään korealaisessa keittiössä käytetään myös varsin paljon länsimaisista ruokakulttuureista tuttuja raaka-aineita ja mausteita.

Korealaisen ruuan tunnuspiirteitä

Korealaisen ruuan tunnuspiirteisiin kuuluu se, että pöytään katetaan useita eri ruokalajeja. Usein pöydässä saattaakin olla jopa parikymmentä erilaista pikkulautasta, joissa on tarjolla monenmoista maisteltavaa. Tämän vuoksi korealaisella ruualla on melko työläs maine, sillä perinteisesti juuri pääruuan ohella tarjoiltavat lisukkeet, joita kutsutaan nimellä banchan, saattavat muodostaa jopa suuremman työmäärän. Usein lisukkeet asetetaan pöydän keskelle kaikkien ruokailijoiden kesken jaettavaksi. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että mitä kalliimpi ja monimutkaisempi tarjolla oleva pääruoka on, sitä enemmän pöydässä on tarjolla lisukkeita jaettavaksi.

Korealaista ruokaa syödessä jokainen ruokailija saa eteensä oman annoksen riisiä sekä kulhollisen keittoa. Koreassa riisiä syödään useimmiten lusikalla kuten myös keittoa, toisin kuin esimerkiksi Japanissa. Toki pöydästä löytyvät myös syömäpuikot, jotka on Koreassa valmistettu metallista. Syömäpuikoilla ruokaillaan banchaneita sekä tietenkin pääruokaa.

Lähes kaikki ovat kuulleet kimchistä. Se on korealaisen keittiön suosituin lisuke, jota on saatavilla oikeastaan jokaisella korealaisella aterialla. Kimchi koostuu käyneistä vihanneksista, joita ovat tavallisimmin kaali ja monenlaiset lisukkeet, joita ovat useimmiten kala, valkosipuli ja jopa hedelmät. Korealaisessa keittössä tunnetaan lähes parisataa erilaista kimchiä, mikä kertoo jotain ruokalajin suosiosta ja levinneisyydestä.

Pääruokana korealaisessa ateriassa on lähestulkoon aina tarjolla jonkinlaista lihaa. Usein liha kypsennetään grillissä, joka on asetettu pöydän keskelle. Tämän grillin ympärillä ovat pienet lisukeannokset. Lihaa kypsennetään pöydässä ruokailijoiden seuratessa tapahtumaa ja grillistä voi puikoillaan napsia haluamiaan lihapaloja, jotka kirjaimellisesti tirisevät vielä puikkojenkin otteessa.

Usein lihapalat siirretään omalle lautaselle, jossa ne voi kääräistä salaatinlehteen riisin ja maustetahnan kera. Lopputuloksena on kerta kaikkiaan suussasulava ja herkullinen elämys, joka vetää vertoja maailman muille huippusuosituille keittöille. Korealainen ruoka hämmästyttää monipuolisuudellaan ja makujen harmonialla, joten kyseessä tuskin on mikään hetkellinen trendi, vaan se on tullut länsimaihin jäädäkseen.